Mikä loistava tapa aloittaa uusi kirjavuosi! Pidin Joel Haahtelan Katoamispisteestä yllätyksekseni todella paljon. Rutkasti enemmän kuin hieman aiemmin lukemastani Lumipäiväkirjasta. Jo kirjoittaessani Lumipäiväkirjasta mainitsin, että pidin Haahtelan kielestä paljon. Katoamispisteessä tuo sama kaunis kieli oli edelleen, ja lisäksi tässä kirjassa tapahtumat olivat todella kiehtovia ja erilaisia.
Kirja kertoo mieslääkäristä joka eräänä päivänä sattumalta törmää kadulla ranskalaiseen naiseen Magda Roux'hun, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-puolisoaan. Naisella ei ole mitään muuta johtolankaa kuin Raija Siekkisen kirjoittaman teoksen ranskankielinen laitos. Ja se mikä kaikesta tekee kiehtovaa on, että mies päättää auttaa tuota ranskalaista naista. Kuinka moni ihminen oikeassa elämässä tekisi niin eikä ohjaisi naisen poliisilaitokselle?
Seuraavana päivänä Magda on kuitenkin kadonnut. Mies ei kuitenkaan voi unohtaa tätä tapaamisesta, vaan niin hän sukeltaa yhä syvemmälle Raija Siekkisen elämään. Hän haluaa selvittää Magdan ex-puolison katoamisen. Missä on Paul Roux?
" Jos kaikki paikat, joissa olimme olleet, pitivät sisällään kaikkea aikaa mikä niihin oli kertynyt; jos jokainen hetki jäi toistumaan ikuisesti. Ja joskus, kun olosuhteet olivat oikeat ja rattaiden kehät osuivat päälletysten täsmälleen oikealla hetkellä, kaiken saattoi nähdä. Ihmiset, jotka liikkuivat ilman ääntä. Musiikin, joka kuului tyhjässä huoneessa. Kun soittajat olivat lähteneet, kun tuolit oli korjattu seinää vasten, kun luuli olevansa aivan tyhjä."
Joel Haahtelan Katoamispiste oli juuri Finlandia-ehdokas. En aio kommentoida sitä olisiko kirja ansainnut minun mielestäni Finlandian vai ei, sillä tämä on vasta ensimmäinen ehdokaskirja jonka olen nyt lukenut. Katoamispisteen teki mielenkiintoiseksi myös se, että oikeasti on ollut olemassa sellainen kirjailija kuin Raija Siekkinen. Enpä tiedä vaikka joskus lukisin Siekkisen novellin? Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, hengästyttävä kirja! Ehkäpä siis jatkan tänä vuonna lisää Haahtelaan tutustumista. :)
[Joel Haahtela, Katoamispiste. 2010. Otava. 159 sivua.]

2 kommenttia:
Hei Naakku
Navigoin täällä kirjablogien äärettömällä merellä ja blogiisi rantauduttuani tulin Kohtaamispisteeseen, joka on jälleen osoitus Haahtelan loistavista kirjoittajan lahjoista.
Toki Raija Siekkkinen oli toinen syy aikoinaan, kun Kohtaamispistettä ryhdyin lukemaan. Raija Siekkisen teksti on myös ollut mielilukemistani ja inhimillinen tragedia, joka häneen liittyy pysyy mielessä.
Kun vain Siekkinen tai Haahtela osuu kohdallesi on syytä lukemiseen. Et pety.
jukka s.
Hei Jukka!
Kirjablogien meri on todellakin ääretön, kiva että löysit blogiini! Kommentit ovat aina tervetulleita.
Haahtelaa olen lukenut vasta kaksi kirjaa, mutta varmasti jatkossa luen enemmänkin. Pidän! Siekkinen puolestaan on vielä täysin tuntematon siinä mielessä, että hänen tuotoksiaan en ole lukenut (vielä) lainkaan. Pidän mielessä suosituksesi.
Lähetä kommentti