Anna Gavaldaan tutustuin viime vuoden lopulla lukiessani Viiniä keittiössä. Nyt vuorossa oli se varsinainen kirja Gavaldalta, jonka olen aina halunnut lukea. Ihan vaikka vain kirjan nimen perusteella, sillä se on aivan ihana :´) Anna Gavalda on minulle tuttu kirjailija pelkästään nyt näiden kahden kirjan perusteella, mutta jatkossa voisi lukea kyllä vielä lisääkin. Olisiko teillä suosituksia?Kunpa joku odottaisi minua jossakin on pieni kirja novelleja täynnä. Tämä on sellainen kirja, joka kulkee kassissa mukana, ja siitä voi lukea aina novellin silloin, novellin tällöin. Täydellistä luettavaa julkisessa liikenteessä. Gavaldan sanoin: "Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhäistyisi jatkoyhteyksistään." Minä tosin luin kirjan kokonaisuudessaan yhteen pötköön edellisessä yövuorossa. Oikaisin jalkani sohvalle, napitin villapuseron päälle, ja otin kupin kuumaa kahvia seurakseni. Täydellinen hetki hiljaisuudessa novellikirjan kera.
Kunpa joku odottaisi minua jossakin (rakastan toistaa tuota kirjan nimeä!) sisältää 12 novellia rakkauden kaipuusta, ultraäänikokeista, villisioista, liian hienoista autoista ja kännyköistä. Kirjan kieli oli helppolukuista, suoraa ja puhuttelevaa, hauskaakin sillä minä saatoin kirjaa lukiessa välillä hymähdelläkin. Rakkauden kaipuu oli kuitenkin se täyttävin teema jokaisessa näissä novelleissa. Novellikokoelmia on vaikea arvioida tänne, sillä en lähde pohtimaan jokaista novellia erikseen. Aina löytyy kuitenkin se jokin suosikki, ja tässä kirjassa se oli kirjan aloitusnovelli Pieniä saintgermainilaisia harrastuksia sekä kirjan loppupuolella oleva Vuosikausia. Pidin erityisesti molempien näiden novellien tunnelmasta. Leikittelystä ja kaipuusta, siitä tunteesta kun voi melkein tuntea toisen hengityksen niskassaan. Kun kaipaa sitä tunnetta, kosketusta, ihon värähtelyä.
Pidin tästä kirjasta todella paljon, voisin kuvitella lukevani sen vielä uudelleenkin. Jos tutustuminen novelleihin kiinnostaa, suosittelisin tätä Gavaldan kirjaa. Niinikään Miina Supisen Apatosauruksen maa on loistava tapa tutustua novelleihin. Minä olen kuitenkin vielä aika lapsen kengissä sen suhteen mitä tulee novelleihin, joten otan vastaan suositteluja siitä mitä novellikirjoja kannattaisi tutkia!
[Anna Gavalda; Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part 1999). 2001. Gummerus. 191 sivua.]
5 kommenttia:
Kimpassa! Siitä on monta vuotta ku luin sen viimeksi, mutta sillon ainaki se oli musta ihan tooooooosi hyvä. Pitäis luukeki joskus tässä taas...
Sen oonkin katsonut leffana, mutta melko kauan sitten. Täytyy lukea se kirjana! :)
Pidin tästä myös hyvin hyvin hyvin paljon! Ihastuin varsinkin siihen kepeän ilmavaan kieleen. Luin joskus jonkin kommentin jossa sanottiin että Gavaldan teksti kuulostaa suomennettunakin ranskalta. Totta! Lukemisesta on jo vuosikausia aikaa mutta moni novelli on jäänyt mieleen. Ainakin tuo mainitsemasi avaustarina, UÄ ja se eläinlääkärijuttu...
Viiniä keittiössä olen lukenut ja tykkäsin, mutta sen jälkeen ilmestyneet paksummat romaanit eivät ole oikein kiinnostaneet. Sen sijaan uusimman suomennoksen, Karkumatkan, haluan lukea. Jotenkin tuntuu että nautin Gavaldani mieluiten lyhyessä muodossa.
Minä suosittelen Karkumatkaa. Kirjoitin siitä tänne, käy kurkkaamassa
http://luminenomena.blogspot.com/2010/07/anna-gavalda-karkumatka.html
Mielestäni Anna Gavalda on vahvimmillaan juuri lyhytproosassa, itse en pitänyt Kimpassa-romaanista (tai kyllä se oli ihan hyvä ja ihana, mutta jotenkin Gavalda ei mielestäni onnistunut siinä samalla tavalla) enkä siksi ole tarttunut Lohduttajaankaan. Elokuvana Kimpassa sen sijaan on suloinen, sopivasti outo ja yksinkertaisesti ihana.
Tuo Karkumatka kuulostaa mielenkiintoiselle, voisin siis lukea sen joskus, ja lisäksi Gavaldan pidemmänkin kirjan. Satu nyt kun aloin ajattelemaan tuota, että Gavaldan kieli kuulostaa suomennettunakin ranskalle, niin sitähän se juuri onkin! Piti oikein avata kirja uudelleen ja selailla, ja kyllä se soljuu suussa kepeästi ja tunnelmallisesti kuin ranskan kieli :)
Lähetä kommentti