 |
| kuva: We heart it |
"Palasimme polulle ja kuljimme samaa tietä takaisin. Hän käveli edellä. Äkkiä hän pysähtyi, melkein rajusti. En tiennyt miksi hän teki niin.
Törmäsin hänen selkäänsä.
- Älkää pysähtykö noin, mutisin käsi pusakkaa vasten, nahan kylmyys kämmeneni alla.
Hengitin pusakan tuoksua, sitä miehen läsnäoloa. Se oli raakaa. Olisin voinut kietoa käsivarteni hänen ympärilleen, jäädä hänen selkäänsä vasten, tarjota ihoni mahdolliseksi vastaukseksi kaikkiin hänen kysymyksiinsä.
Minä en ollut mahdollinen vastaus.
Irrottauduin varovasti.
Irrotin käteni nahkatakista.
Vedin ilmaa sisääni.
Hän puhui kääntymättä.
- Tiedättekö miksi ihminen tekee noin? Vetää henkeä niin kuin te äsken?
En tiennyt.
- Se johtuu soluista, hän sanoi, ne tarvitsevat lisää happea. Niin tehdään usein tunnekuohun jälkeen.
Hän kääntyi. Katsoi minua. Miltä minä mahdoin sillä hetkellä näyttää? Miltä kasvoni näyttivät?
Hän kosketti poskeani, ja minun teki mieli purra häntä."
Mitä olisikaan pimeä ja kylmä talvinen ilta, hetki yksinäisyydessä, ilman Claudie Gallayn Tyrskyjä? Ah, ihanaa!
P.S Olen viime vuonna kirjoittanut kirjasta tarkemmin, myös moni muu bloggari on siitä kirjoittanut. Kannattaa tutkia, tämä on yksi minun niistä kirjoista.
7 kommenttia:
Luin tämän juuri ja voi kuinka rakastuin! ♥
Tyrskyt ♥
(ai kauhea, kirjoitin ensin vahingossa "tyrkyt" ;D )
Kirja on kiinnostanut jo pitkään, ja lainaamasi pätkä sai minut vihdoin vakuuttuneeksi siitä, että se on luettava mahdollisimman pian. Kiitos!
Luen tätä kirjaa juuri ja en osaa muuta sanoa kuin että voi Rakkaus mikä romaani! <3
Ihanaa, että moni muukin tätä rakastaa! Ja Pekka, kyllä kannattaa lukea :)
Susa: Repesin Tyrkyille :D
Ah, viime vuoden ehdoton suosikki <3 Se tunnelma! Äkkiä jotain lisää Gallaylta! :D
Tyrskyt on aivan ihana!
Se on nyt yhtenä palkintona blogini 3-vuotisarvonnassa.
Lähetä kommentti