Viime aikoina olen saanut luettua aika paljonkin, mutta blogiin kirjoittelu sitten puolestaan roikkuu. Olen lukenut mm. hieman lisää ihanaa lempparia Ian McEwania, tutustunut uuteen mielenkiintoiseen tuttavuuteen Michael Cunninghamiin, sekä lukenut pääsykoekirjallisuutta terveystieteiden alalta, ja sitä runoutta. Ja sitten luin tämän Iida Rauman Katoamisten kirjan, joka on kiehtonut minua jo ilmestymisestään (keväällä 2011) asti.
Katoamisten kirjassa keskiössä on nuori tyttö, joka pyristelee elämässään minkä kerkeää. Hän piirtää ja maalaa, muttei opiskele kuvataiteita. Sen sijaan hän hakeutuu töihin vanhainkotiin. Ensin siivoojaksi, sitten hoitoapulaiseksi. Tyttö asuu yhdessä toisen tytön, Sofian kanssa, mutta parisuhde ei ota onnistuakseen. Historiaa on liikaa, kenties?
Tytön isä on poissa, lähtenyt, kadonnut eikä äitikään ole kuin psykiatrisessa sairaalassa tai sisällissodan murhiin uppoutuneena. Miten tyttö selviää? Millaiset ratkaisut elämälleen hän tekee?
"Mietin, mitä tapahtuu niille, jotka katoavat. Lakkaavatko he vain olemasta? Kukaan ei kerro heille, keitä he ovat ja mitä heidän pitäisi tehdä. Kukaan ei käske heidän nousta aamulla, lähteä töihin, kouluun, ihmisten luo. Kadonneet ovat vapaita säännöistä ja määritelmistä, joten ehkä he lakkaavat itsekin tietämästä keitä ovat. Vapaita ja hiljaisia, tuskin ihmisiä."
Katoamisten kirja on Rauman esikoiskirja. Se on nopea- ja helppolukuinen, sinällään mielenkiintoinen ja moniulotteinen kirja. Sanoisin, että suhteellisen onnistunut esikoiskirjaksi, vaikkakaan en itse siitä innostunut sitten juuri lainkaan. Odotin kai itselleni hieman vahvempia tunteita päähenkilöä tai kirjan tapahtumia kohtaan, mutta ainoastaan lopussa se minua sykähdytti. Ehkä oli väärä aika lukea kirja, tai sitten se näyttäytyisi näin minulle aina. Mene ja tiedä, mutta tunnustusta Raumalle täytyy antaa siitä miten hienovaraisesti hän on onnistunut sisällyttämään tärkeitä asioita ja ulottuvuuksia kirjaan.
Pisteitä antaisin myös kirjan realistisuudesta. Jos kirja sisältää esimerkiksi lääkkeitä, hoitotyötä ym. oman alan juttua, keskityn kai hieman liiankin tarkasti siihen, ovatko nuo paikkansa pitäviä tietoja. Tässä kirjassa ne olivat, vaikkakin minua totta puhuen alkaa jo hieman harmittaa se negatiivinen ja masentavan ahdistava kuva mikä vanhainkodeista kirjallisuudessa ja mediassa annetaan. Itse haluaisin aina korostaa, että se on paljon muutakin kuin vaipanvaihtoa ja liian vähäistä henkilökuntaa.
Voin suositella kyllä kirjan lukemista lämpimästi, se varmaankin voi jollekin toiselle sopia paremmin kuin minulle. Kannattaa myös lukea muiden bloggareiden arvioita kirjasta, esimerkiksi Katjan, Zephyrin, Hannan, Susan, Morren, Marin, toisen Susan, Sannan ja Lauran. Moni heistä on itseasiassa pitänyt kirjasta enemmän kuin minä, mutta makuja ja mieltymyksiä on kai yhtä monta kuin on kokkiakin :)
[Iida Rauma, Katoamisten kirja. 2011. Gummerus, 377 sivua.]
8 kommenttia:
Minä pidin tästä paljon, harmi ettet innostunut ihan yhtä kovasti:) Hieno esikoisromaani, tosiaan!
Mä pidin silloin vajaa vuosi sitten niin paljon kirjasta, että olen ihan sanaton vieläkin!
Tuo on kyllä ihan totta, että sellainen aihepiiri, jossa itse on sisällä, näyttäytyy eri tavoin. Mua riepoo esim. se sama (=negatiivinen) kuva maahanmmuttajista samalla tavalla. Aina kuva on negatiivinen, vaikka tiedän, että maailma pitäisi niin paljon muutakin sisällä!
Olen kanssasi samoilla linjoilla; en erityisemmin tykästynyt Katoamisten kirjaan. Ihan ookoo kirja, jonka luki parissa päivässä, mutta jotain jäi uupumaan. Päähenkilö jostain syystä ärsytti minua suuresti. Myös minua ammattini puolesta kiinnostaa hoitoalaan liittyvät jutut kirjoissa erityisesti, ja niitä tuleekin luettua usein melko kriittisellä silmällä :)
En ole lukenut kirjaa (vielä!), mutta täältäpäin heruu plussia ihanalle kannelle!
Miten oletkin onnistunut olemaan pitkään poissa kirjastosta! Minulla ei onnistu, aina sinne eksyn lainaamaan, ehkä olen vaan heikko ;)
Minulla on tämän juonesta yllättävän hyvät muistikuvat vaikka lukemisesta on jo yli puoli vuotta. Tunnelma on vahva. Toisaalta pidin ja toisaalta no, ei tämä minulle mikään suuri ja ihmeellinen ollut. Mutta kiinnostava lukukokemus.
Kivasti bloggaat kyllä vaikket kirjalle niin lämmennytjään :)
Sanna ja Mari: Pikainen kiertely muissa blogeissa tosiaan osoittikin sen, että aika moni on tästä kirjasta pitänyt. Harmi etten itse innostunut kovasti, mutta tämähän tekee lukemisesta ja arvioiden lukemisesta vain mielenkiintoisempaa.
Tuulia: Minulla oli hieman myös havaittavissa tuota ärsyyntymistä päähenkilöön, sekin taisi vaikuttaa omaan lukukokemukseen. Toisaalta kuitenkin luin ennen tätä kirjaa Cunninghamin Koti maailman laidalla, ja vaikka siinäkään kirjassa en mieltynyt yhteenkään päähenkilöön pidin kirjasta paljon.
Anni on oikeassa, lisäpisteitä kauniille kannelle ehdottomasti!
Linnea: Ihmeellisen helposti tuo kirjastopakoilu on onnistunut. Olen saanut luettua nyt hieman edes omankin hyllyn kirjoja :) Runokirjakaipuu ajoi kirjastoon, yritän kuitenkin lukea enemmän oman hyllyni kirjoja kuin kirjaston, ainakin toistaiseksi vielä.
Olipas kivaa näin melkein vuoden jälkeen lukea tästä hienosti kirjasta arvostelua! Tällä kirjalla onkin muuten vahva ns. jälkimaku, sillä vieläkin lukukokemus on mielessä hienona ja voimakkaana!
Minä tosiaan olen hieman tästä kirjasta "jäljessä", mutta onneksi meillä kaikilla ei aina ole sama aikataulu kirjojen suhteen. Hauska tosiaan lukea paljon myöhemmin uudelleen jostain kirjasta :)
Lähetä kommentti