Kirja oli ehdottomasti hyvä, täysin suositelvan arvoinen. Tarina oli mukaansatempaava ja tarttuva sisältäen pieniä hienoja piirtoja pintaa syvemmälle. Pidin kirjasta vaikka en pystynyt mieltymään yhteenkään kirjan henkilöön. Yleensä lukiessa joko itse päähenkilö tai jokin muu hahmo muuntautuu itselle jollain tavalla läheiseksi, mutta tässä kirjassa kaikki hahmot olivat järjestään luotaantyöntäviä ja ärsyttäviä. Silti pidin kirjasta paljon! Miten onnistua pitämään lukija koukussa, vaikka jokainen kirjan henkilö tuntuu ärsyttävän niin paljon?
Koti maailman laidalla sukeltaa 70-luvun Amerikkaan. Koko tarina alkaa muotoutua siitä kun Jonathan ja Bobby ovat 5-vuotiaita. Yläasteella he sitten tutustuvat toisiinsa, viettävät yhdessä kaiken ajan, kuuntelevat musiikkia, palvovat Woodstockia, polttavat pilveä ja rakastuvat toisiinsa. Vaikka pojat ovat kutakuinkin toistensa vastakohdat ei heitä erota kuin aikuisuuden kynnys. Menee vuosia ennen kuin he löytävät toisensa uudelleen, ja Bobby muuttaa Jonathanin luo New Yorkiin. New Yorkissa Jonathan asuu villin ja vapaan Clairen kämppiksenä, ja tuo kolmikko muodostavat yhdessä itsestään jotain uutta. Heistä tulee perhe, vaikkakin äärettömän monimutkainen sellainen.
Kirja on jaettu lukuihin, joissa jokaisella luvulla on oma kertojansa. Joko jompi kumpi näistä pojista, Claire tai Jonathanin äiti Alice. Jako selkeyttää kirjaa huomattavasti, ja Jonathanin äidin lisäys tarinaan tuntui hyvälle ratkaisulle.
Yritin etsiä muiden bloggareiden arvioita tästä kirjasta, mutta en onnistunut löytämään. Cunninghamin Tunnit ja Illan tullen taitavat olla tällä hetkellä luetumpia kirjoja meidän joukossa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tätä kirjaa niin Cunninghamista pitäville kuin täysin uusille lukijoille. 70-luvun Amerikka, pilven poltto, vapaat aatteet ja hippeys ehkä kuulostaa hieman kuluneelle ja väsähtäneelle aiheelle, mutta minusta tämä kirja onnistui viemään nuo kaikki asiat yhteen äärimmäisen rakkauden kanssa. Lisäksi kirjassa oli ehkä hieman Ian McEwan-tyylinen odottava kauheus ja jännitys kaiken aikaa.
[Michael Cunningham, Koti maailman laidalla (A home at the end of the world 1990). Gummerus. 2001. 437 sivua.]
7 kommenttia:
Minä luin Tunnit ja tämän Koti maailman laidalla kauan sitten. Ihastuin Tunteihin täysillä, ja tämä oli ehkä pieni pettymys sen jälkeen - en kyllä tarkkaan ottaen muista miksi. Nyt kun luin kuvaustasi kirjan tapahtumista, ne eivät palauttaneet mieleen oikeastaan mitään. :) Cunningham kirjoittaa kyllä upeasti. Haluaisin lukea myös paljon kehuja keränneen Illan tullen.
Siis minä en muista tästä kirjasta mitään (lukemisesta tosin on jo todella monta vuotta) paitsi muutaman kauniin sitaatin joita kirjoittelin tästä ylös. Mukavaa, että "vanhempaa" Cunninghamia nousee myös blogistaniassa, muistaakseni tämä oli kuitenkin kauniisti kirjoitettu ja suositeltava, kuten sanoit.
Minullakin olisi tämä kirja hyllyssäni, se on odotellut lukuvuoroaan jo vuosikaudet. Kirjan pohjalta tehdyn elokuvan olen katsonut heti sen ilmestymisen jälkeen ja leffasta pidin kovastikin (en varmaan vähiten Colin Farrellin vuoksi ;).
Pitäisikin joskus ottaa oikein asiaksi lukea tämä kirja. :)
Minäkin löysin tämän ennen joulua kirpparilta ja ajattelin sen jossain vaiheessa, viimeistään kesällä, lukea:)
Minullakin tämä odottaa lukemistaan - ostin kirjan syksyllä kirjamessuilta. Pidän Cunninghamista ihan hirveästi, tai no etenkin Illan tullenista ja myös Tunneista, mutta aika paljon vähemmän Säkenöivistä päivistä. Tässä aihepiiri kuulostaa kuitenkin rohkaisevasti siltä, että voisin pitää tosi paljon! Kiitos arviosta. :)
Ihanaa, että luit tämän! Olen lukenut sen heti kun kirja suomennettiin ja muistikuvat ovat jo aika himmeitä, mutta sen muistan, että pidin kirjasta suuresti. Toivon lukevani sen joskus uudestaankin. Ja samoin kuin Linnea, minäkin kirjoittelin tästä sitaatteja ylös.
Kuten huomaat, mulla ei ole varsinaisesti tähän kovin syvällistä kommentoitavaa, mutta kiitän ilahduttavasta kirjavalinnasta! :)
Kiva huomata että ihanalla Cunninghamilla on näitä vanhempiakin kirjoja! Jotenkin pöljästi olen kiinnittänyt huomion vain kahteen viimeisimpään...
Lähetä kommentti